Tutkijat ja hammaslääkärit yhdistävät voimansa paikkausmateriaalien kestävyyden parantamiseksi

BERLIINI/POTSDAM, Saksa: Vaikka hammaslääketiede on edennyt pitkin harppauksin, suurin osa hammaspaikoista ei kuitenkaan kestä, koska suun biofilmillä on taipumus demineralisoida paikkausmateriaaleja. Tutkijat ja hammasalan ammattilaiset Potsdamista ja Berliinistä ovat mukana tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on tehdä tulevaisuuden paikkausmateriaaleista entistä kestävämpiä.

Max Planck Institute of Colloids and Interfaces (MPICI):n lehdistötiedotteessa materiaalitutkija tohtori Cécile Bidan, laitoksen biomateriaalien osaston johtaja, selvittää tutkimuksen päämääriä: ”Tutkimme yhdessä Charitén hammaslääkäreiden kanssa, miten mineralisoitunut biofilmi on vuorovaikutuksessa keinotekoisten paikkausmateriaalien kanssa. Tämä tieto voi lopulta auttaa meitä kehittämään materiaaleja, jotka estävät hammaskiven muodostumista.” Tämän vuoksi ryhmämme tutkii myös biofilmien muodostumista, kasvua sekä mineralisaatiota.

Parantaakseen paikkausmateriaalien kestävyyttä tutkijat ja hammaslääkärit hyödyntävät niin materiaalitekniikassa käytettyjä menetelmiä kuin  hammaslääketieteellisen tutkimuksen tuloksia. Paikkausmateriaaleina käytetään pääasissa muovipolymeerejä, metalliseoksia sekä keraamisia materiaaleja, joiden käyttöikä vaihtelee suuresti. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia pintaan tiukasti kiinnittyvän hammaskiven ja paikattujen hammaspintojen välistä vuorovaikutusta.

Perustutkijoiden ja hammaslääkäreiden välisestä yhteistyöstä  on hyötyä molemmille osapuolille. ”Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kliiniset ongelmat saattavat inspiroida perustutkimusta”, toteaa professori Peter Fratzl, MPICI:n biomateriaalien osaston johtaja.

Tutkimushanke on nimeltään InterDent. Yhteistyöhön osallistuvat Max Planck Institute of Colloids and Interfaces, Berliinin lääketieteellisen yliopiston Charitén  hammasklinikka, Berliinin tekninen yliopisto sekä Helmholtz-Zentrum Berlin für Materialien und Energie. Tutkimushanketta rahoittaa aluksi kolmen vuoden ajan saksalainen tutkimussäätiö 2,1 miljoonalla eurolla.